Tekeekö Australia riittävästi päästövähennyksiä? Tuomari itse - Men Life Web -lehti

Australian musta tulipalon tuhoisa kesä on kiinnittänyt uutta huomiota Australian päästövähennyksiin ja siihen, onko tarvittavat vähennykset toteutettu.

Toisaalta pääministeri Morrison on ylpeänä julistanut, että Australia "on aivan edessä" ja tekee "raskaan nostamisen" päästövähennyksissä. Ja kuten hän on toistuvasti väittänyt, Australia "saavuttaa ja voittaa" Pariisin sopimuksen tavoitteensa vähentää päästöjä 26-28 prosenttia vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä.

Toisaalta Australia arvioitiin äskettäin ilmastonmuutoksen kannalta huonommaksi 57 maasta riippumattomassa ilmastonmuutosindeksissä (CCPI) 2021-2022. Australiassa myös monet asiantuntijaelimet vaativat voimakkaampia toimia, kuten Australian tiedeakatemia, joka äskettäin varoitti, että "Australian on ryhdyttävä voimakkaampiin toimiin osana maailmanlaajuista sitoutumistaan ​​ilmaston lämpenemisen rajoittamiseksi".

Ketä meidän pitäisi uskoa?

Äskettäisten äärimmäisten sääilmiöiden jälkeen yksi asia on selvä; Yhä useammat Morrisonin omat "hiljaiset" australialaiset kyseenalaistavat nyt, tekeekö Australia tarpeeksi ja ottaako meidän osuutemme maailmanlaajuisista pyrkimyksistä rajoittaa ilmaston lämpenemistä.

Siksi on oikea aika tarkastella todellisia tosiasioita Australian päästövähennyksistä ja siitä, mihin Morrisonin hallitus on menossa.

Ovatko Australian päästöt todella laskussa?

Huolimatta hallituksen väitteistä, että päästöt ovat tällä hetkellä laskussa, Australian kansalliset kasvihuonekaasuvarastotiedot osoittavat erilaisen kuvan. Australian kokonaispäästöt EIVÄT ole laskeneet viime vuosina. Päästöt vuosina 2021--2022 olivat itse asiassa samalla tasolla kuin vuonna 2014.

Kuten alla olevasta kaaviosta nähdään, päästöt vähenivät kuitenkin vuodesta 1995 vuoteen 2007 jatkuvan nousun jälkeen vuodesta 2007 vuoteen 2014 noin 15%, osittain johtuen sähkön kysynnän laskusta ja sähköntuotannon siirtymisestä kohti uusiutuvia energialähteitä.

Kokonaispäästökehitys vuodesta 1990 kuitenkin piilottaa todellisen kuvan taustalla olevista päästövähennyksistä, jotka johtuvat hallituksen todellisesta politiikasta ja toimista.

Ylivoimaisesti suurin yksittäisen sektorin vaikutus Australian kokonaispäästökehitykseen vuodesta 1990 on ollut maankäytöstä, maankäytön muutoksesta ja metsätalouden (LULUCF) päästöistä.

Vuonna 1997 hallitus lobbasi ankarasti ja menestyksekkäästi kansainvälisesti saadakseen LULUCF -päästöt Australian kokonaispäästölaskelmaan, koska ne parantaisivat suuresti Australian suorituskykyä suhteessa kohtuullisiin Kioton pöytäkirjan päästötavoitteisiin.

Esimerkiksi vuonna 1990 LULUCF -päästöt, jotka johtuvat suurelta osin maan raivaamisesta ja metsien hävittämisestä, muodostivat noin 22 prosenttia kansallisessa luettelossa ilmoitetuista kokonaispäästöistä. Vuoteen 2021-2022 mennessä LULUCF-rahoitusosuus oli muuttunut todelliseksi 3,4%: n kokonaispäästövähennykseksi, mikä johtui pääasiassa maan raivaamisen ja metsien hävittämisen merkittävästä vähenemisestä.

Australian päästöjen suuntaus vuosina 1990–2021–2022 ja virallinen ennuste vuoteen 2030, jotka on raportoitu National Greenhouse Gas Inventoryssä ja ympäristö- ja energiaministeriön (DoEE) päästöennusteita koskevassa 2009-raportissa, on esitetty alla olevassa kaaviossa. .

Australian päästöt ilman maankäytön muutosta ja metsätaloutta

Kun LULUCF-vaikutuksia ei oteta huomioon, Australian päästöt vuosina 2021-2022 olivat 31% vuoden 1990 tasoa korkeammat.

Lisäksi päästöjen (lukuun ottamatta LULUCFia) arvioidaan virallisesti vähenevän vain 4% vuosina 2009–2030 hallituksen nykyisten poliittisten asetusten perusteella.

Itse asiassa, kuten yllä olevasta taulukosta käy ilmi, päästöjen vuoteen 2030 (lukuun ottamatta LULUCF) arvioidaan virallisesti olevan edelleen noin 24 prosenttia korkeammat kuin vuoden 1990 tasot, eikä vähennyksiä odoteta kaudella 2005--2030.

Onko Australian sitoutuminen vuoden 2030 päästövähennystavoitteisiin "oikeudenmukainen"?

Australia allekirjoitti Pariisin sopimuksen joulukuussa 2015 ja sitoutui ehdoitta vähentämään päästöjään 26 prosentista 28 prosenttiin vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä.

Pariisin sopimus selitetty

Pariisin sopimus on tärkeä, koska se on maailmanlaajuinen kehys, jonka puitteissa maat ovat sopineet ryhtyvänsä toimiin pitääkseen maapallon keskilämpötilan nousun selvästi alle 2 celsiusasteen ja pyrkiä pitämään ilmaston lämpeneminen alle 1,5 asteen esiteolliseen aikaan verrattuna tasot.

Pariisin sopimuksen mukaan mailla on yleensä myös yhteinen tavoite saavuttaa nollapäästöt vuoteen 2050 mennessä, vaikka Morrisonin hallitus kieltäytyy edelleen sitoutumasta tällaiseen tavoitteeseen, vaikka kaikilla osavaltioiden hallituksilla on nollapäästötavoitteet.

Kaikki 185 allekirjoittanutta maata voivat valita oman päästövähennystavoitteensa ja käyttää itse valitsemaansa perusvuotta.

Australia päätti valita perusvuodeksi vuoden 2005. Australian vuoden 2015 päästöt olivat jo 13% alle vuoden 2005 tason, kun sitoumus tehtiin, ja koska vuoden 2005 päästöt olivat lähellä Australian huippupäästöjä, tavoitevähennykset näyttivät paljon suuremmilta verrattuna muihin mahdollisiin perusvuoden valintoihin.

Mutta virallisten päästöennusteiden mukaan Morrisonin hallitus EI vieläkään "saavuta tai voita" Australian Pariisin sopimuksen tavoitteita nykyisten poliittisten asetusten perusteella.

Australian päästöennusteiden raportissa 2021–2022 selkeästi todetaan, että ”päästöjen arvioidaan vähenevän 511 megatoniin hiilidioksidiekvivalenttia (Mt CO2 -e) vuonna 2030… vuoden 2005 tasosta 611 Mt CO2 -e…, mikä on 16 prosenttia alle vuoden 2005 tason ”.

Toisin sanoen Australian vuoden 2030 päästöjen arvioidaan tällä hetkellä virallisesti olevan vain 16% alle vuoden 2005 tason, mikä on selvästi alle Australian 26%: n ja 28%: n Pariisin sopimuksen sitoumukset.

Viralliset ennusteet paljastavat myös, että päästöjen odotetaan vuonna 2030 olevan vain 4% alle todellisten vuosien 2021-2022 päästötason (katso jälleen toinen kaavio yllä).

Mitä Australian Pariisin sopimuksen sitoumukselle todella tapahtuu?

Kuinka pääministeri voi toistuvasti väittää, että Australia "saavuttaa ja voittaa" 26-28 prosentin tavoitteen, kun otetaan huomioon virallinen ennuste, jonka mukaan päästöt ovat vain 16 prosenttia alle vuoden 2005 tason vuonna 2030?

Vastaus on hallituksen yksipuolisessa päätöksessä muuttaa Pariisin sopimuksen sääntöjä ja soveltaa luovaa kirjanpitoa, mikä vähentää tehokkaasti Australian Pariisin sopimuksen tavoitteita.

Yksinkertaisesti sanottuna hallitus on päättänyt laskea sen, mitä se kutsuu ylikorotukseksi Australian päästöoikeuksista, jotka ovat peräisin vuodelta 2008, tulevina päästövähennyksinä kohti Australian Pariisin sopimuksen tavoitetta.

Australian päästötavoitteet vuosina 2008-2021-2022 olivat yhteenvetona:

• 2008-2012: 8 prosentin lisäys päästöihin verrattuna Kioton pöytäkirjan ensimmäisen sitoutumiskauden 1990 tasoon;
• 2013-2020: vähäinen 0,5 prosentin päästövähennys vuoden 1990 tasolle Kioton pöytäkirjan toisella sitoutumiskaudella; ja
• 2021-2022: Päästövähennys 5% alle vuoden 2000 tason vuoteen 2021--2022 mennessä osana Cancúnin sopimusta 2010.

Vaikka vuosien 2021--2022 päästöjen arvioidaan nyt virallisesti olevan vain 0,4% alle vuoden 2000 tason - mikä on selvästi alle 5%: n vähennystavoitteen - ja päästöt todella kasvoivat kaudella 2008--2012, hallitus väittää arviolta 411 Mt CO2 -e 'ylitöistä'.

Hallituksen väittämä "yliarvostus" on suuri, mikä vastaa noin yhdeksän kertaa kaikkien muiden Tyynenmeren maiden, mukaan lukien Uusi -Seelanti, vuotuisia päästöjä.

Laskemalla nämä vanhentuneet, yli kymmenen vuoden takaiset "ylitulokset" lähes päästövähennyksiksi Pariisin sopimuksen tavoitteita vastaan, hallitus laskee Australian todellisen päästövähennystehtävän vuoteen 2030 vain 15 prosentista 17 prosenttiin virallisen päästöennusteen 2021 perusteella -2022 raporttitiedot.

Näin ollen Morrisonin hallitus on "kirjoittanut uudelleen" Australian ehdottoman Pariisin sopimuksen sitoumuksen, jonka mukaan päästöt vähenevät 26% - 28% vuoteen 2030 mennessä vuoden 2005 tasosta, ja pienensi sen vain 15%: sta 17%: iin.

Miksi Australian vuoden 2030 tavoitteiden alentaminen vaikeuttaa tulevaisuuden tehtävää

Kaikki puheet päästöjen vähentämisen tarpeesta perustuvat siihen tosiasiaan, että maailmassa on tietty määrä kumulatiivisia päästöjä, joita se voi päästää, nimeltään hiilibudjetti, ennen kuin 1,5 celsius- ja sitten 2 celsius -arvon kynnykset muuttuvat väistämättömiksi. Australialla on myös hiilibudjetti enimmäismäärälle päästöjä, joita se voi päästää, jos se aikoo saavuttaa päästötavoitteet.

Laskemalla vanhentuneet ”ylitulokset” lähes päästövähennyksiksi kohti vuoden 2030 tavoitteita, Australia ylittää hiilibudjetin Pariisin sopimuksen sitoumusten täyttämiseksi. Hiilibudjetti voidaan saavuttaa vain tekemällä todellisia leikkauksia.

Tämän seurauksena tulevien päästövähennysten on oltava syvempiä, mikä tarkoittaa sitä, että lopulta on vaikeampaa päästä nollapäästöön tulevaisuudessa, jotta voidaan estää vielä vaarallisempi ilmaston lämpeneminen.

Siksi hallitus on alentanut Australian Pariisin sopimuksen tavoitteita.

Voiko Australian päästövähennyksellä olla merkittävä vaikutus?

Morrisonin hallitus on väittänyt, että koska Australia on vastuussa vain noin 1,3 prosentista maailman päästöistä, meillä ei voi olla merkittävää vaikutusta.

Sanoisiko hallitus samaa Australian osuudesta toisessa maailmansodassa, jossa taistellut miljoona australialaista edusti alle 1,5% kaikista liittoutuneista ja akselijoukoista?

Australia on itse asiassa maailman 14. suurin päästölähde (suurempi kuin esimerkiksi Yhdistynyt kuningaskunta, Italia ja Ranska). Ja kun Australian nykyinen hiili-, öljy- ja kaasuvienti lisätään, Australian osuus on noin 5%eli noin 1/20 maailman ilmastopäästöistä.

Australiassa on vain 0,3% maailman väestöstä, ja se on suurimpia päästöjä asukasta kohden - yhdeksän kertaa suurempi kuin Kiinassa, neljä kertaa Yhdysvalloissa ja 37 kertaa Intiassa. Vaikka päästöt henkeä kohti ovat laskeneet viime aikoina, tämä on suurelta osin johtunut Australian väestönkasvusta eikä päästövähennyksistä.

Tosiasia on, että maat, joiden päästöt ovat pienempiä tai yhtä suuria kuin Australia, tuottavat tällä hetkellä noin 28 prosenttia maailman päästöistä. Jos kaikki nämä maat omaksuvat Morrisonin hallituksen näkemyksen, että niillä ei voi olla merkittävää vaikutusta maailmanlaajuisiin päästöihin, maailmalla ei ole juurikaan toivoa estää vielä vaarallisempaa ilmaston lämpenemistä.

Riippumatta siitä, Australia on maailmanlaajuisesti merkittävästi isompi kuin kokonsa, ja sitä odotetaan johtajuutta globaaleissa kysymyksissä, kuten ilmastonmuutoksessa.

Yhteenveto tosiasiat

Seuraava yhteenveto on johdettu suoraan Australian National Inventory of Greenhouse Gas Emissio -tiedoista ja hallituksen omasta virallisesta päästöennusteesta, ja se on täysin tosiasioihin perustuva:

• Australian kokonaispäästöt EIVÄT ole laskeneet viime vuosina. Ne ovat olleet tasaisia ​​vuodesta 2014.
• Morrisonin hallitus EI ole oikeassa "täyttämässä tai voittamassa" Australian Pariisin sopimuksen sitoumusta vähentää todellisia päästöjään 26-28% alle vuoden 2005 tason vuoteen 2030 mennessä.
• Hallituksella on alensi todellisten päästövähennystavoitteiden vain 15%: sta 17%: iin vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä päätöksellään laskea vanhentuneet "ylitulot", yli vuosikymmen sitten, lähes päästövähennyksinä kohti Australian Pariisin sopimuksen tavoitteita
• Hallituksen ympäristö- ja energiaministeriön (DoEE) viimeisimmät viralliset ennusteet ovat sitä kokonaispäästöt vuonna 2030 ovat vain 16 prosenttia alle vuoden 2005 tason.
• Myös viralliset ennusteet paljastavat sen päästöjen odotetaan laskevan vain 4% alle vuosien 2021--2022 tasot seuraavan vuosikymmenen aikana vuoteen 2030 mennessä.
• Lukuun ottamatta maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsätalouden (LULUCF) päästövähennyshyötyjä Australian nykyiset päästöt ovat noin 31% korkeammat kuin vuonna 1990; ja
• Virallisten ennusteiden mukaan Australian päästöt vuonna 2030 ovat edelleen noin 24% korkeammat kuin vuonna 1990 (lukuun ottamatta LULUCFia), eikä vähennystä odoteta vuoden 2005 tasolle.

Käärintä

Edellä mainittujen tosiasioiden perusteella Australia on selvästi huonommassa asemassa päästöjen vähentämistoimissaan eikä kanna osuuttaan maailmanlaajuisista pyrkimyksistä rajoittaa ilmaston lämpenemistä.

Valitettavasti myös laajemmalta puuttuu riittävä maailmanlaajuinen päästövähennys. Tämä on saanut Yhdistyneet Kansakunnat päästöraportissaan 2021-2022 äskettäin varoittamaan, että maapallon lämpötila nousee nyt vauhdilla jopa 3,2 celsiusastetta vuosisadan loppuun mennessä.

YK: n raportissa todettiin jyrkäksi herätykseksi jäsenmaille, että tästä lähtien maailmanlaajuisten kasvihuonekaasupäästöjen on alettava laskea 7,6% vuosittain, jos halutaan rajoittaa ilmaston lämpeneminen alle 1,5 asteeseen. Raportissa myös varoitettiin, että mikä tahansa yli 1,5 asteen nousu johtaa "vielä laajemmiin ja tuhoisampiin ilmastovaikutuksiin".

Mutta kun vuosien 2021–2022 keskimääräinen maapallon lämpötila on 1,1 celsiusastetta korkeampi kuin 1800-luvun lopulla, maailma on jo hyvällä tiellä tähän vaaralliseen 1,5 asteen lämpenemisrajaan.

Tämän lisäksi Australia ja maailma eivät tällä hetkellä ole lähelläkään 7,6 %: n päästövähennystä, joka tarvitaan vuosittain, jos aiomme rajoittaa ilmaston lämpenemisen alle 1,5 celsiusasteeseen.

Energia- ja päästövähennysministeri Angus Taylor neuvoi äskettäin, että "kun kuulet jonkun sanovan häpeävänsä australialaisena päästövähennystoimintamme vuoksi, osoita heille tosiasiat". Emme voineet olla yhtä mieltä siitä, että ihmisten pitäisi katsoa tosiasioita ja tehdä omat johtopäätöksensä.

Tohtori Noel Purcellin artikkeli

Tohtori Purcell on ollut aktiivisesti mukana ilmastonmuutoshankkeissa sekä kotimaassa että maailmanlaajuisten aloitteiden kautta 1990 -luvun alusta lähtien. Hän osallistui YK: n ympäristöohjelman rahoitusaloitteen (UNEPFI) muodostamiseen ja päiväntasaajan periaatteiden laatimiseen hallitakseen ympäristö- ja sosiaalisia riskejä hankkeiden rahoituksessa. Hän oli Business Roundtable on Climate Change -aloitteen veturi ja on ollut Climate Project -aloitteen jäsen.